Kolumni on julkaistu Demokraatissa 29.7.2018
Antiikin Kreikan filosofi Demokritos määritteli onnelliseksi ihmisen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on. Demokritoksen määritelmä onnellisuudesta on kestänyt aikaa hyvin.
Osallistuin heinäkuussa Porin Suomi-areenalla järjestettyyn paneelikeskusteluun onnellisuudesta. Keskustelun tarkoituksena oli pohtia sitä, voidaanko politiikalla lisätä ihmisten onnellisuutta.
Useiden onnellisuustutkimusten mukaan yksilön onnellisuuden vaakakupeissa ovat yksilön oma toiminta ja ympäröivät olosuhteet. Kaikki eivät luonnollisesti voi olla onnellisia, vaikka kuinka tahtoisivat ja yrittäisivät.
Keväällä julkaistussa YK:n World Happines Report -tutkimuksessa 156 maailman maata arvioitiin kansalaisten kokeman onnellisuuden perusteella. Vertailussa Suomen sijoitus oli paras mahdollinen.
YK:n onnellisuusraportin mukaan Suomessa asuvat maailman onnellisimmat ihmiset. Raportin kymmenen kärkeen nousivat Suomen lisäksi myös muut Pohjoismaat Norja, Tanska, Islanti ja Ruotsi.
Ei ole sattumaa, että juuri Pohjoismaat menestyivät tutkimuksessa poikkeuksellisen hyvin. Tutkimuksen lopputuloksen voisi esittää niinkin, että hyvinvointiyhteiskunnissa asuvat maailman onnellisimmat ihmiset.
Poliittiset päätöksentekijät eivät tietenkään voi taata jokaisen ihmisen onnellisuutta. Politiikalla voidaan kuitenkin edistää yksilöiden mahdollisuuksia kokea ja tavoitella onnellisuutta yhteiskunnassa.
Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa esimerkiksi turvallisuuden takaaminen on yksi keskeinen tekijä, joka konkreettisesti mahdollistaa edellytykset onnellisen elämän rakentamiselle.
Turvattomassa yhteiskunnassa työn tekeminen, yrittäminen, opiskeleminen tai vapaa-ajan viettäminen olisi monin tavoin vaikeampaa, jopa mahdotonta.
Pienet tuloerot, toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto sekä luotettavat ja reilut työmarkkinat ovat myös niitä keskeisiä hyvinvointiyhteiskuntien piirteitä, jotka luovat edellytyksiä onnelliselle elämälle.
YK:n onnellisuusraportin julkistaminen ajoittui sopivasti ajankohtaan, jolloin Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuoden päättymisestä oli ehtinyt kulua vasta muutaman kuukauden verran.
Raportin kärkisija oli jälleen yksi osoitus siitä, miten onnistuneen yhteiskunnan me suomalaiset olemme sadassa vuodessa yhdessä rakentaneet.
Itsenäisyyden juhlavuoden jälkeen yhä tärkeämpää on pohtia sitä, miten Suomen kehitys jatkuu nousujohteisena seuraavankin sadan vuoden ajan.
Myös sadan vuoden päästä toteutettavissa onnellisuustutkimuksissa Suomen on mahdollista menestyä yhtä hyvin kuin viimeisimmässä YK:n onnellisuustutkimuksessa.
Vastaus otsikon kysymykseen on lopulta myönteinen: politiikalla voidaan lisätä onnellisuutta. Hyvinvointiyhteiskunnan parhaista periaatteista kiinni pitämällä Suomi on onnellinen tulevaisuudessakin.
Eemeli Peltonen
Kirjoittaja on Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (sd.)
