Pidin juhlapuheen Forssan työväenyhdistyksen perinteisessä loppiaisen kuusijuhlassa 6.1.2025.
(muutokset puhuttaessa mahdollisia)
Arvoisat juhlavieraat, hyvät forssalaiset!
Menneellä viikolla kokoonnuimme kukin tahoillamme ja tavoillamme juhlistamaan vuoden vaihtumista. Vuodenvaihteeseen on perinteisesti kuulunut toiveikkuus ja odotus tulevasta. Käymme läpi mennyttä vuotta ja pohdimme, mitä seuraava vuosi tuokaan tullessaan. Näinä vuoden ensimmäisinä päivinä meillä kaikilla on oikeus olla toiveikkaita siitä, että uusi alkanut vuosi on taakse jäänyttä vuotta parempi.
Rauhaisa ja toiveikas vuodenvaihde ei ole kaikkialla itsestäänselvyys. Kärsimyksen ja vihan liekit eivät sammuneet edes joulunpyhiksi maailmalla riehuvissa lukuisissa sodissa, kriiseissä ja konflikteissa.
Kokoontuessamme tänään täällä Forssan työväentalolla viettämään perinteistä loppiaisen kuusijuhlaa, Euroopassa riehuu sota Suomesta vain 1 300 kilometrin päässä. Ukrainan urhea kansa on puolustanut vapauttaan jo yli tuhat päivää Venäjän käynnistettyä yksipuolisesti perusteettoman hyökkäyssotansa.
Hyökätessään Ukrainaan Venäjä teki valtavan virheen. Se arvioi väärin ukrainalaisten tahdon ja kyvyn puolustaa maataan. Venäjä arvioi väärin myös länsimaat ja niiden tuen Ukrainalle. Vaikka sodalle ei uudenkaan vuoden alkaessa näy loppua, meillä ei ole varaa väsyä ja vähentää tukeamme Ukrainalle.
Uskon, että tämäkin sota päättyy vielä, kuten kaikki sodat väistämättä. Kansainvälisen yhteisön on kuitenkin pidettävä horjumatta kiinni siitä periaatteesta, että kestävä rauha Ukrainaan voidaan saavuttaa vain ehdoilla, jotka ovat ukrainalaisten kohtuudella hyväksyttävissä. Rauhanneuvottelut eivät voi tapahtua sanelemalla tai ilman, että Ukraina istuu samassa pöydässä rauhasta neuvottelemassa.
Pidän vaarallisina puheita, joissa rauhaa Ukrainaan ajatellaan rakennettavan ikään kuin ukrainalaisten ylitse. Jos tämän annetaan tapahtua, Venäjä saa vain lisää yllykkeitä toiminnalleen ja pyrkimyksilleen muuallakin. Venäjälle on tehtävä selväksi, ettei se voi voimalla muokata itsenäisten valtioiden rajoja.
Hyvät juhlavieraat,
Venäjän käynnistämä sota Ukrainassa sai ulko- ja turvallisuuspolitiikan mannerlaatat liikkeelle myös meillä Suomessa. Pian sodan käynnistyttyä Suomi haki pääministeri Marinin hallituksen ja presidentti Niinistön johdolla, yhdessä naapurimme Ruotsin kanssa, puolustusliitto Naton jäseneksi. Ratkaisu oli välttämätön ja vakaasti harkiten tehty maamme muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.
Eduskunnan joulukuussa käsittelemässä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa linjataan, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä päämääränä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Näitä tavoitteita tukee osaltaan tuore Nato-jäsenyytemme.
Kokemamme poikkeukselliset vuodet Euroopassa ovat osoittaneet, että Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on rakennettu vahvalle perustalle. Olemme pitäneet kaikki nämä vuodet kiinni yleisestä asevelvollisuudesta ja uskottavasta puolustuksesta sekä vaalineet maanpuolustustahtoa. Tämä on ollut meiltä suurta viisautta, kun muualla Euroopassa on otettu päinvastaisiakin askeleita.
Vuosi vuodelta tärkeimmiksi ovat osoittautuneet myös panostuksemme kokonaisturvallisuuteen. Kyse on paitsi varautumisesta ja huoltovarmuudesta myös viranomaisyhteistyöstä häiriö- ja kriisitilanteissa.
Tämän päivän uhkakuvat eivät ole vain sotilaallisia uhkia ja esimerkiksi hybridivaikuttaminen saa yhä viheliäisempiä muotoja. Viranomaisten nopea toiminta viimeaikaisten Itämeren kaapelivaurioiden yhteydessä on osoitus siitä, että pystymme reagoimaan näihinkin uhkakuviin tarvittavalla ripeydellä.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ytimeen on aina kuulunut myös aktiivisuus osana kansainvälistä yhteisöä. Tavoitteenamme on edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta sekä kestävää kehitystä kaikkialla maailmassa. Uusi vuosi on näytön paikka kansainväliselle yhteisölle ja sen kyvylle toimia.
Emme voi ummistaa silmiämme sodilta ja kriiseiltä, jotka vievät toivon ja tulevaisuuden niin monilta – olipa kyse sitten sodasta Ukrainassa tai Lähi-idän yhä syvenevästä kriisistä. Toivon, että uusi vuosi näyttäisi ihmiskunnan yhteistyön voiman ja saisimme ratkaistua kestävästi maailmaa piinaavat kriisit.
Hyvät juhlavieraat,
Maailman tapahtumien tuottamat uutiskuvat sodista ja kriiseistä muistuttavat meitä suomalaisia siitä, että saamme olla paljosta kiitollisia. Suomi on turvallinen maa asua ja elää, eikä Suomeen kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Vuosi toisensa jälkeen Suomi valitaan maailman onnellisimmaksi maaksi.
Suomen matka köyhästä maatalousmaasta yhdeksi maailman arvostetuimmaksi yhteiskunnaksi on henkeäsalpaava menestystarina. Maamme itsenäisyyden ensimmäiset vuodet olivat hauraita. Jo varhain kohtasi nuori kansakuntamme kriiseistä raskaimman, kun kansalaiset kääntyivät toisiaan vastaan sisällissodassa. Vaikeat lähtökohdat itsenäisyyteen korostavat Suomen tarinan erityisyyttä.
Sisällissotaa seuranneina vuosikymmeninä Suomea rakennettiin uudistuksin, jotka vahvistivat hauraan yhteiskuntajärjestyksen perustaa ja lievensivät kansalaisten kokemaa kahtiajakoa sekä epätasa-arvoa. 1920-luvun maareformi, työväestön oikeuksien vahvistaminen ja oppivelvollisuuslain kaltaiset uudistukset rakensivat parempaa yhteiskuntaa, samalla lujittaen kansakunnan kokemaa yhtenäisyyttä.
Talvisodan syttyessä kansakunta todella koki, että Suomi on puolustamisen arvoinen. Se sai kansalaiset pitämään yhtä etulinjassa ja kotirintamalla, ylivoimaiselta tuntuneen hyökkääjän edessä. Neuvostoliitto oli sokea sille edistykselle ja kansallisen yhtenäisyyden rakentamiselle, mitä Suomessa oli tapahtunut sisällissotaa seuranneina vuosikymmeninä. Neuvostoliitto arvioi Suomen väärin. Suomi ei taipunut.
Talvi- ja jatkosotaa sekä Lapin sotaa seurasi raskas jälleenrakentamisen aika, jonka saatossa Suomesta rakennettiin se yhteiskunta, joka tänään tunnetaan maailmalla suomalaisena hyvinvointivaltiona.
Hyvät juhlavieraat,
Meidän sosialidemokraattien osa tässä tarinassa ei ole ollenkaan vähäpätöinen. Liikkeemme kädenjälki on suuri ja näkyvä, tarkastelipa yhteiskuntaamme miltä kantilta tahansa. Ilman poliittista ja ammatillista työväenliikettä ei Suomessa olisi toteutettu esimerkiksi kahdeksan tunnin työpäivää, työntekijöiden oikeuksia, peruskoulua, perhevapaajärjestelmää tai julkista sosiaali- ja terveydenhoitoa.
Forssalla on aivan erityinen paikka sosialidemokraattisen liikkeen historiassa. Juuri täällä järjestettiin vuonna 1903 Forssan kokous, jonka keskeisenä päätöksenä hyväksyttiin uusi puolueohjelma Suomen sosialidemokraattiselle puolueelle. Tuon Forssan ohjelman tavoitteiden toteuttaminen muodosti SDP:n työn suuntaviivat vuosikymmeniksi eteenpäin ja työn tuloksena rakennettiin laaja hyvinvointivaltiomme.
Me sosialidemokraatit olemme aina pitäneet huolen siitä, että Suomi kulkee askel askeleelta kohti yhä laajempaa kansalaisten hyvinvointia, turvallisuutta, sivistystä ja tasa-arvoa. Ja tämä työ jatkuu myös tänä päivänä. Jo Forssan kokouksessa sanoitettu sosialidemokraattien historiallinen tehtävä on kaikkea muuta kuin täytetty ajassamme. Yhteiskunta ei koskaan tule valmiiksi ja siten meidän työmme jatkuu.
Yksin työväenliike ei tietenkään ole rakentanut Suomea sellaiseksi kuin se on tänään. Oleellista on aina ollut, että Suomea ovat vieneet eteenpäin maltilliset voimat poliittisessa vasemmistossa, keskustassa ja oikeistossa. Juuri yhteistyössä konkretisoituu se suomalaisen politiikan pitkä perinne, jonka turvin on ollut mahdollista saavuttaa ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin ja kunkin ajan suuriin haasteisiin.
Tässä yhteistyössä sosialidemokraattinen liike on ollut avainasemassa kerta toisensa jälkeen. Lapuan liikkeen kaltaiset ääriliikkeet – tulivatpa ne vasemmalta tai oikealta – ovat saaneet Suomessa aikaan vain meteliä, mutteivat koskaan kestävää edistystä. Uskon, että näin tulee olemaan myös jatkossakin.
Hyvät juhlavieraat,
Suomi kohtaa tänä päivänä monia vakavia haasteita. Kannamme huolta ikäihmisten hoivan riittävyydestä, sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuudesta, nuorten voimistuvasta pahoinvoinnista, ilmastonmuutoksen kiihtymisestä ja arjen toimeentulon riittävyydestä jo perusasioidenkin kallistuessa.
Suomen tarinan seuraavaa lukua kirjoitetaan jo. Sen sisällön määrittää pitkälti se, miten pystymme vastaamaan tämän ajan haasteisiin ja varmistamaan suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuuden. Näiden haasteiden ratkaisemisessa erityisen painava vastuunsa on kulloisellakin maan hallituksella.
Valitettavasti pääministeri Orpon hallituksen nelivuotiskaudesta on muodostumassa neljän hukatun vuoden kausi Suomen haasteiden ratkaisemisessa. Kovilla puheilla työnsä aloittanut hallitus lupasi lopettaa velkaantumisen, luoda satatuhatta uutta työpaikkaa ja vahvistaa julkista taloutta tuntuvasti.
Orpon neljän puolueen hallitus on ollut vallassa jo puolentoista vuoden ajan ja työn jälki alkaa näkyä. Hallituksen tavoitteet karkaavat kuukausi kuukaudelta yhä kauemmaksi. Velkaantuminen jatkuu jo ennätyskorkeissa lukemissa ja sadantuhannen työpaikan tavoite on karkaamassa yhä kauemmaksi.
Kaikkein suurimmaksi virheeksi uhkaavat käydä hallituksen toimet työmarkkinoilla. Hallituksen ajamat työelämäheikennykset ovat ajaneet vakaat ja ennustettavat työmarkkinamme pahasti sekaisin. Potkulain ja sairaussakon kaltaisilla hankkeilla hallitus kylvää pitkien työmarkkinariitojen siemenet.
Kaikki tämä tilanteessa, jossa Suomi tarvitsisi nyt työmarkkinoille vakautta ja talouteen kasvua – näköalattomien työelämäheikennysten ja työnantajien selkävoittojen varmistamisen sijaan. Pelkään pahoin, että keväällä edessä on vaikea työmarkkinakierros, josta hallitus voi syyttää vain itseään.
Kaikki puolueet Suomessa allekirjoittavat tosiasian siitä, että julkista taloutta pitää tasapainottaa ja valtion velkaantumista hillitä. On kuitenkin vain hallituksen arvovalinta toteuttaa sopeutus tavalla, jossa taakkaa jaetaan epätasaisesti eri tuloluokille. Oikeudenmukaisempi sopeutus olisi ollut mahdollinen.
On vaikea ymmärtää, miten esimerkiksi hoitotakuun pidentäminen neljästätoista päivästä kolmeen kuukauteen tai hyvän hoivan varmistamiseksi säädetyn henkilöstömitoituksen romuttaminen tuovat säästöä. Samaa voi kysyä jopa sadan kahdenkymmenen miljoonan ammatillisen koulutuksen leikkauksista. Heikennykset hyvinvointivaltiomme ytimeen – julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja koulutukseen – uhkaavat syventää hyvinvointi- ja terveyseroja sekä eriarvoisuutta yhteiskunnassamme.
Hyvät juhlavieraat,
Kaiken keskellä yksi asia on selvää: maamme haasteita ei ratkaista hallituksen linjalla. Suomi tarvitsee nyt todellisen suunnanmuutoksen. Ja sen suunnanmuutoksen Suomelle tarjoavat sosialidemokraatit.
Viime syksynä valmistelimme hallituksen politiikalle uskottavan ja oikeudenmukaisen vaihtoehdon. Vaihtoehdossamme puolustamme suomalaisten arjen palveluita, vahvistamme kasvua keventämällä pieni- ja keskituloisten verotusta ja tasapainotamme taloutta yhtä paljon kuin hallitus budjetissaan.
Keskeiset arvovalintamme korostuvat siinä, että sopeuttaisimme valtion taloutta samassa suhteessa kuin hallitus, mutta teemme sopeutuksen oikeudenmukaisemmin. Vaihtoehdossamme talouden tasapainottamisen taakkaa ei hallituksen tavoin kaadeta heille, joilla jo valmiiksi on kaikkein vähiten.
Tilanteessa, jossa hallituksen talouspolitiikan pohja on pettämässä pahasti ja hallituksen tavoitteet karkaamassa, hallituksen ei pitäisi olla varaa sivuuttaa sosialidemokraattien vaihtoehtoa. Tosiasia kuitenkin lienee, että hallitus pitää jääräpäisesti kiinni ohjelmastaan, eikä tee muutosta linjaansa.
Siksi onkin aivan erityisen tärkeää, että seuraavissa eduskuntavaaleissa SDP nousee suurimmaksi puolueeksi. Vain sosialidemokraattien voitto vuoden 2027 eduskuntavaaleissa – tai jo ennen sitä – varmistaa todellisen suunnanmuutoksen pääministeri Orpon hallituksen harjoittamalta linjalta.
Jotta Suomen suunta tulevissa eduskuntavaaleissa muuttuisi, ensi kevään alue- ja kuntavaalit ovat meille sosialidemokraateille aivan erityisen tärkeät. Samalla, kun suomalaiset valitsevat päättäjät kuntien ja alueiden valtuustoihin, pääsevät kansalaiset ottamaan kantaa myös Suomen suuntaan.
SDP:n voitto alue- ja kuntavaaleissa lähettää vahvan viestin maan hallitukselle siitä, että on tullut aika suunnanmuutokselle. Menestyminen tulevissa vaaleissa lähtee ehdokasasettelun onnistumisesta. Jo muutaman kuukauden kuluttua kaikissa Suomen kunnissa on jätettävä mahdollisimman laajat ja kattavat ehdokaslistat. Moni teistä onkin jo täyttänyt suostumuksen tuleviin alue- ja kuntavaaleihin.
Haluan kannustaa myös kaikkia teitä, jotka ette vielä ole lähteneet ehdolle, ryhtymään ehdokkaaksi. Forssa, Suomi ja sosialidemokraattinen liike tarvitsevat nyt teitä. Lähdetään yhdessä muuttamaan Suomen suuntaa alue- ja kuntavaaleissa ja kirjoittamaan seuraava luku Suomen yhteiseen tarinaan.
Kiitos mahdollisuudesta pitää juhlapuhe tässä perinteikkäässä loppiaisen kuusijuhlassa, täällä upealla Forssan työväentalolla. Haluan toivottaa teille kaikille hyvää ja turvallista alkanutta uutta vuotta 2025!
