Kolumni on julkaistu Järvenpää-lehdessä 6. maaliskuuta 2025.
Eduskunta on aloittanut valtioneuvoston puolustusselonteon käsittelyn. Tässä tärkeässä selonteossa määritellään Suomen puolustuskyvyn ylläpidon ja kehittämisen keskeiset linjaukset. Selonteon merkitys korostuu tässä ajassa, jossa Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on epävarmempi kuin hyvin pitkään aikaan.
Viime vuodet ovat olleet Euroopan turvallisuusympäristössä myrskyistä aikaa. Venäjän oikeudeton miehitys Krimillä vuonna 2014 ja sitä seurannut täysimittainen hyökkäyssota Ukrainaan vuonna 2022 ovat järkyttäneet maanosamme turvallisuutta. Sota Ukrainassa on tämän kolumnin kirjoitushetkellä jatkunut jo yli kolme vuotta.
Valitettavasti näköpiirissä ei ole nopeaa paluuta siihen vakaampaan aikaan, jossa sota Euroopassa tuntui kaukaiselta ja jopa epärealistiselta ajatukselta. Mitä rajummin turvallisuuspolitiikan mannerlaatat jalkojemme alla liikkuvat, sitä tärkeämpää on Suomessa säilyttää maltti ja kylmäpäinen harkinta sekä sanoissa että teoissa.
Tässä epävarmuuden ajassakin yksi tosiasia on kuitenkin säilynyt muuttumattomana – ja hyvä niin. Suomelta on ollut suurta viisautta pitää kaikkina aikoina huolta uskottavasta puolustuksesta, kansalaisten tuntemasta korkeasta maanpuolustustahdosta ja hyvin aktiivisesta kansainvälisestä puolustus- ja kriisinhallintayhteistyöstä.
Uskottavan puolustuksen ylläpitäminen myös syvän rauhantilan aikana tuo tuulensuojaa epävakaina aikoina. Näistä turvallisuuden ja puolustuksen peruskivistä on pidettävä huolta jatkossakin. Samalla toimien rakentavana ja aktiivisena osana puolustusliitto Natoa ja Euroopan unionia, jotka ovat ne tärkeimmät turvallisuusyhteisömme.
Olen iloinen siitä, että valtioneuvoston puolustusselonteko antaa vahvan tukensa Suomen puolustuskyvyn kehittämisen pitkälle perinteelle. Ajassa, jossa poliittinen keskustelumme on usein hyvin kärjekästä, vallitsee puolustuksesta laaja yhteisymmärrys puolueiden kesken. Tätä yhteisymmärrystä on tärkeää ylläpitää jatkossakin.
Eduskunnan käsitellessä puolustusselontekoa, on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että kansalaiset voivat jatkossakin kokea maansa puolustamisen arvoiseksi. Parasta tukea tälle tunteelle on huolehtiminen hyvinvointivaltion säilymisestä. Kun kaikista pidetään huolta, jokainen voi tuntea yhteenkuuluvuuden tunnetta.
