Kolumni on julkaistu Käski-Uusimaassa 30.7.2018
Heinäkuussa jälleen uusi saapumiserä nuoria astui varusmiespalvelukseen varuskunnissa ympäri Suomea.
Vuosittain palveluksen aloittaa 20 000 nuorta, joista 500 on vapaaehtoisen palveluksen suorittavia naisia.
Euroopassa yleinen asevelvollisuus on harvinaisuus.
Meillä Suomessa se on kuitenkin edelleen korvaamaton osa kansallista puolustusratkaisuamme.
Tänä vuonna puolustusvoimat täyttää sata vuotta.
Kesähelteillä varusmiespalveluksensa aloittaneet nuoret pääsevät suorittamaan palveluksensa merkittävän juhlavuoden aikana.
Sadassa vuodessa puolustusvoimista on rakennettu nykyaikainen ja arvostettu instituutio.
Kyselytutkimuksessa kaksi vuotta sitten jopa 91 prosenttia vastaajista kertoi luottavansa puolustusvoimiin.
Vaikka suomalaisten maanpuolustustahto on tutkitusti vahvaa ja puolustuksen perusratkaisut ovat kunnossa, käydään maanpuolustuksen kehittämisestä silti vilkasta keskustelua.
Käydyssä keskustelussa yleistä asevelvollisuutta on esitetty korvattavaksi kansalaispalveluksella tai valikoivalla asevelvollisuudella.
Esitetyt vaihtoehdot asevelvollisuuden korvaajiksi ovat jääneet sisällöiltään ohuiksi.
Esimerkiksi valikoivalla asevelvollisuudella tuskin pystyttäisiin tuottamaan laajaa reserviä yleisen asevelvollisuuden tavoin.
Viime vuosien tapahtumat maailmalla ovat osoittaneet, että sotilaalliset turvallisuusuhat eivät ole poistumassa.
Maanpuolustuksen järjestämiseen on siksi suhtauduttava vakavasti, jotta pystymme jatkossakin torjumaan aseelliset konfliktit ja ylläpitämään yhteiskunnan toimintakykyä myös poikkeusoloissa.
Toimivan puolustusratkaisumme ytimen muodostavan yleisen asevelvollisuuden romuttaminen olisi paitsi tarpeetonta, myös vastuutonta.
Olisi vaarallista lähteä tinkimään Suomen puolustuksen uskottavuudesta.
Vanha viisaus sopii myös asevelvollisuudesta käytävään keskusteluun: ei kannata yrittää korjata sellaista, mikä ei ole rikki.
Eemeli Peltonen
Kirjoittaja on Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (sd.)
