Kolumni: Sotiemme veteraanien perintö kantaa

Kolumni on julkaistu Järvenpää-kaupunkilehdessä 2. toukokuuta 2019.

Viime lauantaina Suomessa vietettiin järjestyksessään 33. kerran kansallista veteraanipäivää. Ensimmäisen kerran päivää vietettiin vuonna 1987. Tuolloin Lahdessa järjestetty veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla käynnisti arvokkaan perinteen, joka jatkuu edelleen vuosittain.

Myöhemmin tavaksi vakiintui veteraanipäivän viettäminen valtakunnallisen pääjuhlan lisäksi paikallisissa tapahtumissa eri puolilla Suomea. Meillä Järvenpäässä paikallisen veteraanipäivän juhlan järjestelyistä ovat vastanneet Järvenpään Seudun sotainvalidit yhteistyökumppaneineen.

Tänäkin vuonna oli koskettavaa saada osallistua veteraanipäivän juhlallisuuksiin ja tavata sodan kokeneen sukupolven edustajia seudultamme. Moni heistä muisteli veteraanien perinnössä tiivistyvää ”veljeä ei jätetä” –henkeä, jonka turvin Suomi selviytyi vaikeimmista vuosistaan.

Me tämän päivän suomalaiset olemme paljosta velkaa veteraanisukupolvelle. Ilman sotiemme sukupolvien tekemiä uhrauksia Suomi ei olisi tänä päivänä vapaa ja itsenäinen maa. Veteraanit ovat maamme todellisia kunniakansalaisia, jotka ovat juhlapäivänsä moninkertaisesti ansainneet.

Vuoden 2019 alussa sotaveteraaneja oli keskuudessamme vielä reilu 10 000 veteraania. Meillä Järvenpäässäkin kunniakansalaisiamme asuu vielä 34 henkilöä veteraaniliiton ja Kelan tilastojen mukaan. Samaisten tilastojen perusteella veteraanien keski-ikä on kohonnut jo 94-vuoden ikään.

Veteraanisukupolven ikääntyessä on yhä tärkeämpää huolehtia sotaveteraanien, heidän puolisoidensa ja leskien taloudellisista etuuksista sekä palveluista. Valtion on turvattava laadukkaiden hoito-, hoiva- ja kuntoutuspalveluiden toteutuminen kaikille palveluita tarvitseville.

Veteraanipäivän vietto on ajankohtaista yhä tänäkin päivänä, vaikka veteraanien rivit harvenevat. Päivän vietolla paitsi osoitamme kunnioitusta sodan käyneitä sukupolvia kohtaan, myös vaalimme veteraanien perintöä. Näin veteraanien perintö siirtyy eteenpäin myös tuleville sukupolville.

Veteraanien perintö ei menetä arvoaan koskaan. Samaa ”veljeä ei jätetä” –henkeä, johon nojaten Suomen itsenäisyys turvattiin, tarvitaan jatkossakin. Sodan käyneiden sukupolvien viisautta ammentamalla voimme jatkaa heidän aloittamaansa työtä itsenäisen Suomen puolesta.

Veteraanisukupolvet eivät nimittäin ainoastaan turvanneet maamme itsenäisyyden ulkoista uhkaa vastaan. Sotavuosien jälkeen he, kaiken kokemansa jälkeenkin, kävivät pystypäin rakentamaan perustaa sille vapaalle hyvinvointiyhteiskunnalle, jossa saamme tänä päivänä elää.

Veteraaniperintöä on paikallaan vaalia, jotta muistaisimme sen merkityksen: yhtenäistä kansakuntaa ei pysäytä mikään. Kansakuntamme yhtenäisyyttä vaalimalla, sovintoa rakentamalla ja tulevaisuuteen rohkeasti katsoen voimme selättää kaikki aikamme eteen heittämät haasteet.

Eemeli Peltonen
Kirjoittaja on Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (sd.)

2019-05-03T10:46:29+00:003.5.2019|